Auts, anturahaava!

Anturoihin sattuvat haavat ovat monesti varsin hankalia hoitaa. Haavat ja palkeenkielet paranevat hitaasti koska anturassa verenkierto on muuta kehoa kehnompi. Haavojen tikkaukset eivät yleensä anturassa kestä, vaikka niitä tehdäänkin jonkin verran. Koska anturan iho ei ole joustava ja kävely aiheuttaa mekaanista rasitusta, tikit eivät pidä haavan reunoja yhdessä.

Kotikonstein anturahaavan hoito kuitenkin onnistuu yleensä hyvin. Hoidossa tulee kuitenkin olla erittäin huolellinen. Paraneminen vaatii enemmän aikaa, kuin johonkin muuhun kohtaan tullut haava, mutta lopulta anturat paranevat melkoisen hyvin.

Puhdistus, puhdistus ja puhdistus

Puhdistus on tietenkin aina tärkeää, mutta anturahaavoissa vielä hiukkasen tärkeämpää. Jos haavaan jää ihan pikkuinenkin hiekanmuru tai muu epäpuhtaus, ei paraneminen ole todennäköistä ja ainakin se hidastuu ja hankaloituu huomattavasti.

Viitteenä siitä, että haavaan on jäänyt sittenkin jotain, on esimerkiksi satunnainen ontuminen. Pehmeällä alustalla ontumista ei näy, mutta kovalla alustalla koira alkaa ontua. Jos näin käy, niin tutki anturat todella tarkkaan. Todennäköisesti anturasta löytyy pikkuinen kostea piste, joka kielii siitä, että anturaan on jäänyt jokin epäpuhtaus muhimaan.

Anturahaavan puhdistus on siis syytä tehdä erityisen hyvin. 

  1. Huuhdo haava runsaalla vedellä
  2. Tarkista haava ja tarvittaessa käytä puhdistuksessa vielä apuvälineitä, jotta saat haavan ehdottoman puhtaaksi. Huuhtele uudelleen. Tarkista taas. Toista, kunnes haava on täysin puhdas.
  3. Puhdista haava jollakin alkoholipitoisella puhdistusaineella. Alkoholi kuivattaa haavaa ja ajaa veden siitä pois.
  4. Kuivaa haava kunnolla. Niin kuivaksi kuin mahdollista.

Kun haava on kunnolla puhdistettu ja kuivattu, niin sitten se suojataan. Koska antura on melko rasvaista ihoa, niin siihen ei laastari noin vain tartu. Tarvitaan siis pari toimenpidettä ennen laastarointia. 

Laastariteippauksen tarkoitus on se, että siten saadaan kestävä teippaus, joka pitää haavan kiinni mahdollisimman hyvin ja tarvittavan pitkään. Tehdään ikään kuin tikkaus, mutta teippaamalla.

Tassun teippaus

Aloitetaan huoltamalla tassu. Leikataan kynnet, huolletaan anturat ja leikataan anturan reunoilta karvaa pois sen verran, että laastari saadaan kiinni ihoon saakka. Tämän jälkeen tehdään rasvanpoisto, eli putsataan alue jälleen huolellisesti alkoholipitoisella puhdistusaineella ja kuivataan hyvin.

Laastariteippaus tehdään siten, että laastarista leikataan kapeita soiroja niin, että soiron pituus riittää anturan ylitse. Haavan reunat painetaan kiinni ja aloitetaan teippaamaan haavaan nähden poikittaiseen suuntaan haavan päästä aloittaen, ei haavan keskeltä. Teippaa soirot hiukan limittäin, jotta pitävyys paranee.

Ole tarkkana, että haavan reunat pysyvät yhdessä. Haavan täytyy pysyä suljettuna, joten jos haava aukeaa, niin teippaus on aloitettava uudelleen.

Kun haava on teipattu, niin tehdään toinen kerros ja tarvittaessa vielä kolmas tai neljäskin. Varsinainen haavanhoito on nyt suoritettu. Kun ylimmäinen teippikerros kuluu tai likaantuu liiaksi, niin se vaihdetaan niin, että alimmainen kerros pysyy ehjänä. Alimpaan teippaukseen ei siis kosketa ollenkaan, jos ei ole pakko.

Jatkotoimet

Ulkoillessa tassu suojataan hyvin koska etenkin asvaltti syö teippauksen nopeasti ja tassu ei tietenkään saa nyt kastua.

Noin viikon kuluttua teippaus avataan ja haava tarkistetaan. Tämä tehdään tietysti jo aiemmin, jos syytä ilmenee. Syynä voi olla esimerkiksi koiran ontuminen, tassun turvotus tai kuumotus, jotka kielivät siitä, että haava on tulehtunut. Tällöin suunnataankin sitten eläinlääkärin hoiviin.

Anturoiden hiertymät ja muut sellaiset anturavammat, joissa ihon pinta on rikkoutunut, hoituvat pitkälti tällä samalla tavalla. 

Hoidon tärkein asia on se, että haava tai palkeenkieli puhdistetaan kunnolla. Jos haava on pieni tai  anturan pinnasta on vaikkapa pieni pala pois, niin sitä ei tarvitse teipata. Puhdistus ja suojaus on toki syytä tehdä tällöinkin. Jos yhtään arveluttaa, että osaako itse hoitaa anturahaavan, niin silloin on hyvä käydä eläinlääkärin luona hoidattamassa tilanne kuntoon.